Kirjoituksen on laatinut Suvi Takala, HAMK
Suvi on Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden toisen vuoden opiskelija ja tekee parhaillaan asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle
Suomenhevoskasvatuksen seminaari 18.3.2018
Ypäjän Siittolanmäellä perinteeksi muodostunut suomenhevoskasvatuksen seminaari järjestettiin jo 18. kerran peräkkäin. Teemana päivälle oli ”Terve ja kestävä suomenhevonen uuden aikakauden töissä ja haasteissa”. Päivi Laine avasi tilaisuuden toteamalla suomenhevosen olevan valmiina uusiin haasteisiin seuraavalle vuosisadalle ja huomautti samalla yhteisöllisyyden nousevan jopa hiukan yllättäen uuden aikakauden ilmiöksi.
Aulangon ratsastuskoulun yrittäjä Salla Varenti kertoi puheenvuorossaan oman yrityksensä näkökulmasta, mitä on uusi hevostalous? Tallin toimintaa on tuotu 2010- luvulle uudistamalla ja investoimalla voimakkaasti yrityksen toimitiloihin. Toiminnassa korostuu se, että hevoset nähdään vahvasti osana palvelualaa ja yrittäjä haluaakin panostaa palvelujen tuottamiseen. Varenti korosti, että jokaisen hevosihmisen tehtävänä on toimia sisäänheittäjänä hevosmaailmaan. On mietittävä, millä tavoin minä markkinoin hevosta muille? ”Hevosharrastus sopii kaikille, sillä tapoja harrastaa on lukemattomia, kun vaan osaamme tuoda ne esiin. Emme saisi antaa hevosen mahtavuuden hämärtyä, sillä hevonen itsessään on elämys”, Varenti rohkaisi. Hevosen vetovoimaan pitää luottaa, sillä se koukuttaa ihmiset alan pariin. Alan koulutukselta hän toivoisi, että harrastajan ja ammattilaisen voisi erottaa siten, että ammattilainen osaisi vastata kysymyksiin miksi, miten ja mistä syystä? Lopuksi Varenti muistutti, että hevosihmisten tulee kulkea yhtä matkaa kohti tulevaa, jotta yhteiskunnallinen hyväksyntä olisi hevosalalle mahdollista.
Jalostusagronomi emerita Terttu Peltonen laittoi yleisön pohtimaan ”Back to basics”- teemansa mukaisesti hevosen hyvinvoinnin, kasvatuksen ja jalostamisen perusteita. Peltonen muistutti hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä laidunnuksen, ruokinnan, levon ja rutiinien tarpeiden kautta. Hänestä erityisen tärkeää olisi ymmärtää, että hevonen ei missään tapauksessa ole söpö lemmikki, vaan hevonen hyväksyy ihmisen nimenomaan johtajakseen ja yhteistyökumppanikseen. Peltonen totesi kasvatuksen olevan kaiken toiminnan pohja ja lisäävän osaltaan myös hevosmiestaitoja. Positiivista kierrettä aikaansaadaan nimenoman hevosten kasvatuksella, sillä menestyvät yksilöt nauttivat kansansuosiota ja saavat näin myös mediahuomiota, josta hyötyy koko ala. Kasvattajien tulee myös saada aikaan yhteinen tavoite jalostuksessa ja päättää yhdessä, millaisia hevosia halutaan tuottaa. Peltosen mukaan jalostuksen tulisi tuottaa hyviä, terveitä ja tuottavia hevosia, jolloin kysyntä kasvaa ja elinkeinotoiminta vahvistuu. Riittävän suuri jalostuseläinten määrä takaa laajan pohjan, jotta kärki voi olla korkeampi ja leveämpi. Peltonen ennusti, että tulevaisuudessa lienee mahdollista arvioida hevosten ns. genominen jalostusarvo, joka yhdistää perinteiseen jalostusarvoon tiedon hevosen geenivalikoimasta. Jalostuksen tärkeimmät tekijät oli koottu leikkisästi neljään L-alkuiseen sanaan: Lahjakkuus, Luonne, Liikkeet ja Ligamentit. Peltonen totesi osuutensa lopuksi hyvinvoivan hevosen olevan usein myös taloudellisesti kannattava.
Hevoseläinlääkäri Antero Tupamäki herätteli yleisöä puheenvuorollaan ”Onko yksinkertainen sittenkin kaunista suomenhevosen hoidossa?” Tupamäki esitti ajatuksiaan hevosten ruokinnan ja suunterveyden tilan yhteyksistä. Hänen mukaansa olisi saatava aikaan tutkimusta siitä, mikä aiheuttaa hevosilla niin rajusti yleistyneet hammasongelmat. Hänen omat epäilynsä viittaavat ruokinnallisiin tekijöihin ja etenkin liian pehmeisiin ja happamiin säilöheiniin. Hampaiden tulisi saada riittävästi kovaa iskutusta, jotta hampaiden kiinnitys ikeniin paranisi ja kiille voisi hyvin. Riittävän kova, kuiva ja pH- neutraali heinä sekä kaura olisivat tähän parhaat keinot. Myös nykyaikainen hammashoito paikkoineen sai Tupamäen epäilevälle kannalle: ”Pelkään, että intoa on enemmän kuin ymmärrystä nykypäivän hevosten hammashoidossa.” Hampaiden liiallinen pyöristys ei myöskään saanut kannatusta. Hän pohti myös ajatusta happamuuden yhteydestä mahahaavoihin. Mahahaavojen yhteydessä esiin nousi yleisesti vaivaan käytettävä lääkitys, jonka vaikuttavana aineena on omepratsol. ”Omepratsol ei ole lainkaan täysin riskitön lääke, sillä sen käytöllä on todettu olevan negatiivisia vaikutuksia kivennäis- ja hivenaineiden imeytymiseen. Olisi paljon tärkeämpää saada hevosten elinolosuhteet kuntoon, kuin vain lääkitä vaivaa”, Tupamäki muistutti. Heti perään hän kysyikin yleisöltä, että miksi emme anna hevosten olla enää hevosia? Miksi hevoset eivät enää saa tehdä niitä asioita, mitä niiden kuuluisi saada tehdä? Yleisöstäkin todettiin, että hevosten inhimillistäminen ja ihmisen kaltaistaminen on päässyt jo aivan liian pitkälle. Kantaa otettiin myös uudistuvaan eläinten hyvinvointilakiin. Tupamäki nosti esiin esimerkin jatkuvasta veden saannista: ”Hevoset oppivat ruokinta-ajat todella tarkasti, miksi ei myös juoma-aikoja? Eihän metsätöissä olleilla hevosillakaan kannettu vesipulloa mukana.” Hevosten valmennukseen liittyvän viestin hän pystyi tiivistämään yhteen lauseeseen: ”Uskokaa enemmän treeniin kuin terapiaan!” Hevosten määrät lisääntyvät jatkuvasti Suomessa. Tupamäki ennusti koko Suomen hevosmäärän nousevan seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 90 000:een.
Suomenhevosten ratsuharrastuksen noususta Pohjanmaalla oli paikalla puhumassa Heidi Salo. Salon oman hevosen Tosi- Romeon upea menestys etenkin esteradoilla on ollut omiaan innostamaan väkeä Pohjanmaalla. Salo osti Tosi- Romeon sen ollessa kolmevuotias. Nelivuotiaana aloitettiin varsinainen valmentautuminen. Tosi- Romeo on kilpaillut nelivuotiaasta saakka joka vuosi ja koko uralle on mahtunut noin 300 kilpailustarttia. Ori kantakirjattiin vuonna 2007 ja sillä on 28 jälkeläistä. Hevonen päätti kilpailu-uransa vuonna 2017 täysin terveenä ja on tammanomistajien käytössä. Salo kertoi pitävänsä tänä päivänä eniten siitä, että pääsee seuraamaan nyt Romeon jälkeläisten etenemistä. Salo toimii myös Suomenratsut ry:n Pohjanmaan aluekerhon puheenjohtajana ja oli yksi vahva vaikuttaja aluekerhon perustuksessa. Aluekerho on toiminut nyt kuusi vuotta ja saanut aikaan vireää toimintaa. Aluekerho järjestää suomenratsukoille koulutusta, valmennusta ja muita tilaisuuksia. Se myös tiedottaa ja markkinoi alueellisia ja valtakunnallisia suomenhevostapahtumia ja tilaisuuksia sekä palkitsee alueen menestyneitä suomenhevosia, -ratsukoita, -kasvattajia ja -varsojen omistajia. Salo korosti selkeän viestinnän tärkeyttä, jotta ihmiset saavat tietoa tapahtumista riittävän ajoissa ja pääsevät näin osallistumaan.
Jyrki Korhonen saapui esittelemään ravikuningas Köppisen tarinan varsasta fanijoukon ympäröimäksi kuninkaaksi. Yleisöllä oli ilo ja kunnia päästä kuulemaan sekä näkemään matkaa lukuisten valokuvien parissa. Seminaaripäivän juontajalla piiriagronomi emeritus Eero Perttusella on ollut suuri merkitys Köppisen elämään, sillä sen emän Veto-Voltin orivalintoja pohtiessa oli päädytty kyselemään vinkkejä alan osaajalta ja Perttunen oli suositellut Liisingin valintaa. Näin Köppinen sai alkunsa. Köppinen vietti vieroituksen jälkeistä varsa-aikaansa pihatossa Risto Väreen tallilla ja jäi sinne myös opetukseen. Opetuksen jälkeen Korhonen jatkoi valmentamista ja kertoi, että periaatteena oli saada usein liikettä jäntevällä ja hyvällä tyylillä. Köppinen suoritti koelähdön kolmivuotiaana. Nelivuotiaana se kävi harjoittelemassa porukkatreeniä helmikuusta lokakuuhun Tapio Perttusen valmennuksessa Orimattilassa. Tällöin tuli myös selväksi, ettei Köppinen ollut ison tallin hevonen, sillä se ärsyyntyi valtavasti ohi kulkevista hevosista rikkoen useita juomakuppeja. Köppisen kilpailu-ura alkoi nelivuotiskaudella ja se tienasi tuolloin 8000 euroa. Korhonen pitää Köppisen pitkän uran salaisuutena sitä, että sen fysiikka on rakentunut nuoresta lähtien hyvin vahvaksi säännöllisellä liikkeellä. Se ei myöskään päässyt nuorena heti niin kovaa, että olisi liioin väsyttänyt itseään. Köppinen on erityisen tunnettu laajasta ja näkyvästä fanikulttuuristaan. Köppisellä on omat Facebook-sivut, joilla on 5 738 tykkääjää ja 5 701 seuraajaa. Korhonen kertoi faniporukan alkaneen rakentua ensin sukulaisista ja Maija-vaimon tuttavista koiraharrastuksen parista. Hän kannusti kaikkia olemaan rohkeita ja tuomaan hevosten persoonia esiin ja viestimään niistä. Korhonen kertoi tulevan kesän suurkilpailusuunnitelmista ja muistutti, että Köppinen palvelee nyt myös tammanomistajia kilpailukaudellaan.
Anna-Kaisa Tenhunen esitteli sukutilansa toimintaa ja etenkin tilan siitostammoja sekä niiden jälkeläisiä. Tilalla on kasvatettu jo usean sukupolven ajan menestyksekkäitä suomenhevosravureita. Tenhunen kertoi avoimesti myös siitä, kuinka nuoren naisen on pitänyt tehdä kovasti töitä uskottavuuden eteen ammattimaisena kasvattajana. Sinnikkyys on kuitenkin tuottanut hedelmää, sillä esimerkkeinä kasvateista voidaan mainita ikäluokkahuiput Vixus ja Vixen.
Tilaisuuden päätti tuttuun tapaan asiantuntijoiden paneeli, jossa tällä kertaa osallistujina olivat Heidi Salo, Jyrki Korhonen, Anna-Kaisa Tenhunen ja Terttu Peltonen. Yleisö sai esittää kysymyksiään ja lopuksi panelistit kertoivat omat näkemyksensä suomenhevosen tulevaisuudesta. Yleinen näkemys tulevaisuudesta oli varsin positiivinen. Suomenhevosen todettiin nauttivan suosiota, jota kehotettiin ylläpitämään. Uusi suomenhevosravureiden kasvattajakilpailu ja jaettavan rahan määrä kannustavat nyt monia panostamaan juuri suomenhevoseen. Suomenhevosratsujen puolelle toivottaisiin myös ravipuolen tyylistä aikaiseen kilpailemiseen kannustamista. Varsamäärien nostoa peräänkuulutettiin voimakkaasti, sillä suomenhevosten kysynnän todettiin olevan selvässä nousussa ja siihen tulisi nyt pystyä vastaamaan.