Osa 1: Hiilihydraatit, valkuaisaineet ja rasvat

Ruokintakoulussa käydään läpi perusasioita hevosen ruokintaan liittyen.

Jotta hevosta voisi ruokkia oikein ja ennaltaehkäistä hevosen sairastumista vääränlaisesta ruokinnasta johtuen, tulee tuntea hevosen ruokinnan perusteet. Aloitamme ravintoaineista, joita hevonen yksimahaisena kasvissyöjänä tarvitsee.

Hiilihydraatit ovat hevosen ruokinnassa tärkein ravintoaineryhmä ja energian lähde. Toisaalta hiilihydraatteihin kuuluvat myös sokerit ja tärkkelys, jotka voivat aiheuttaa hevosen ruokinnassa suuria ongelmia ja jopa uhkaa terveydelle. Mitä pitempi ketjuisempi hiilihyraatti on, sen kauemmin sen hajoaminen kestää. Esimerkiksi sokeri imeytyy nopeasti, tärkkelys hitaammin ja selluloosa vielä hitaammin. Helposti imeytyvät hiilihydraatit täyttävät elimistön glykogeenivarastot ja tästä voi seurata ei-toivottua maitohapon vapautumista hevosen lähtiessä liikkeelle. Viljat sisältävät tärkkelystä, joita hajottaa hevosen elimistössä rajallisesti muodostuva amylaasi-entsyymi. Hajoamaton tärkkelys kulkeutuu paksuunsuoleen aiheuttaen ongelmia.

Heinä koostuu kasvinsoluseinämäaineesta, jota hevosen elimistö ei pysty itse hajottamaan. Hajottamiseen tarvitaan apureiksi paksunsuolen mikrobistoa, joka muuntaa rehumassan hevosen elimistölle hyödynnettävään muotoon. Mikrobiston työ on hidasta, ohutsuolessa hajotus tapahtuu entyymisen avulla nopeasti, mutta paksusuolessa matkan teko hidastuu. Hevosen ruokinnan muutoksien tekeminen on riskialtista erityisesti mikrobiston näkökulmasta. Mikrobiston ”pimahtaminen” voi sairastuttaa hevosen vakavasti (kaviokuume, ripuli, ähky jne), joten hevosta tulee ruokkia erityisesti mikrobiston hyvinvoinnin näkökulmasta. Tyytyväinen mikrobisto mahdollistaa hevosen laaja-alaisen terveenä pysymisen. Lisäksi mikrobisto valmistaa hevosen käyttöön valkuaista, B- vitamiineja sekä C- ja K-vitamiinia.

Valkuaisaineita hevonen tarvitsee elimistön eri toimintoihin. Kudokset muodostuvat valkuaisaineista, jotka ovat muodostuneet aminohapoista. Ylimääräisestä valkuaisaineesta muodostuu energiaa. Valkuaisaineiden hajoaminen tapahtuu ohutsuolessa. Ns. raja-aminohappo määrittelee valkuaisaineen laadun, varsoilla lysiinin liian vähäinen saanti voi rajoittaa kasvua. Hevosen oma valkuaistehdas sijaitsee suolistossa, mutta useimmiten hevosen ruokintaan tulee lisätä valkuaista. Erityisen tärkeää valkuaisaine on kasvaville varsoille, imettäville tammoille ja valmennuksessa oleville hevosille. Rehuanalyysin avulla voit selvittää, kuinka paljon karkearehu sisältää sulavaa raakavalkuaista.

Rasvoilla voidaan turvallisesti tyydyttää hevosen energian tarvetta, mutta se vaatii pitkähkön totuttamisen ja E-vitamiini lisän. Rasvalisä parantaa hevosen karvan laatua ja ihon hyvinvointia. Rasvaa voidaan lisätä hevosen ruokintaan kasviöljyjen avulla. Huomioitavaa on, että öljyissä on runsaasti energiaa! (3 dl öljyä = n.1, 5 litraa kauraa). Myös rasvojen imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa. Runsaan viljaruokinnan sijasta suuren energiantarpeen omaava hevonen kannattaa totuttaa öljylisään ruokinnassaan. Öljyt eivät lisää lihasten glykogeenivarastoja eikä sivutuotteena synny lihaksia väsyttäviä sivutuotteita.

Lähteet:

Ruokinnalla tuloksiin 4. Anneli Lillkvist. 2007.

Hevosen ruokinta, terveys ja suolistomikrobisto. Aune Huttunen. 2013. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64126/Huttunen_Aune.pdf?sequence=1&isAllowed=y