Näyttelyt ja jalostusarvostelut ovat työkalu, jolla varmistetaan, että eläimet ovat terveitä, rakenteeltaan, omaisuuksiltaan ja luonteeltaan käyttötarkoitukseensa sopivia. Eri rotujen jalostusarvostelut pohjautuvat jalostusohjelmissa määriteltyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin (Suomen Hippos ry), jotka vaihtelevat hevosen rodun ja käyttötarkoituksen mukaan.
Jos haluat tarkastella jalostusohjelmia, klikkaa tästä: https://www.hippos.fi/kasvatus/kantakirjarodut-ja-jalostusoihesaannot/
Näyttelylautakunta puheenjohtajatuomarin johdolla arvioi hevosen sananmukaisesti päästä kavioihin, pisteyttäen eri kohdat ja antaen lausuntonsa havainnoistaan. Pelkkä numero ei kerro välttämättä paljoakaan, mikä hevosen rakenteessa on hyvää tai huonoa, ainakaan se ei avaa yksityiskohtia. Lausunto kertoo sanallisesti rakenteen hyvät ja heikot kohdat. Pisteytys tavallaan luokittelee hevosen tason kyseessä olevan ominaisuuden/arviointi kohdan suhteen.
HYVÄT TYYPIT?
Hevosen arviointi alkaa tyyppien arvioinnista, joka pitää sisällään rotutyypin, sukupuolityypin ja laatutyypin. On selvää, että suomenhevonen ja lämminverinen näyttävät ja tuleekin näyttää erilaisilta. Oriin tunnistaa yleensä jo kaukaa, toisaalta joskus tammakin voi olla orimaisen näköinen. Lisäksi jos mietitään ihanne ravihevosen ulkonäköä, eroaa se esimerkiksi työhevosen ulkonäöstä. Hevosen tulisi olla rakenteeltaan käyttötarkoitukseensa sopiva. Lisäksi arvioidaan hevosen sopusuhtaisuutta, olemme varmasti jokainen nähneet joskus hevosen, jonka etu- ja takapää ovat ns. ”eri paria”. Tästä on lyhyesti kerrottuna kyse, kun arvioidaan hevosen tyyppejä.
MITÄ HEVOSEN RUNGOSTA ARVIOIDAAN?
Seuraavana vuorossa on rungon arviointi järjestyksessä päästä aina häntään asti (pää, kaula, lapa, säkä, selkä, lanne ja lautanen). Runko arvostellaan edestä, sivusta ja takaa. Myös runkoa arvioidessa tulee koko ajan olla mielessä hevosen käyttötarkoitus, sillä vaatimukset vaikkapa hevosen lavan suhteen eroavat sen mukaan halutaanko hevosella esimerkiksi ajaa kovalla nopeaudella ravia, ratsastaa esteitä vai vetää kuormaa? Hevosen runkoa arvioidessa, tulee hevoseen ottaa riittävästi etäisyyttä, jotta kokonaisuuden voi hahmottaa parhaiten. Levotonta hevosta on aina haasteellisempaa arvioida, kuin paikoillaan hyvin seisovaa yksilöä.
MITÄ RUNKO KERTOO HEVOSESTA?
Eri ihmisillä on erilaiset mieltymykset ja toiveet hevosen rungon suhteen. Toisille valmentajille jokin yksittäinen seikka, vaikkapa selän pituus, voi olla hyvin merkityksellinen asia hevosessa, toiset eivät kiinnitä asiaan juurikaan huomioita. Parhaiten omaa silmää, hevosen rungon arvioinnissa, voi kehittää ottamalla jokin tietty yksittäinen rakenteen ominaisuus tarkkailtavaksi ja vertaamalla tätä yksityiskohtaa eri hevosten välillä. Toistuuko huippuyksilöissä joitain tiettyjä ominaisuuksia? Vai haluammeko nähdä ja havaita juuri ne meille merkitykselliset asiat? Kehottaisin kyselemään mielipiteitä meitä kiinnostavassa hevosurheilun lajissa menestyneiden hevosten taustajoukoilta.
NE JALKA-ASENNOT!
Tavoitteena ovat suorat jalat, joissa on hyvä luusto ja kovuus. Luonnollisesti jalkojakin tarkastellaan edestä, sivulta ja takaa. Jalan eri osien pituutta, leveyttä ja muotoa verrataan toisiinsa, esimerkiksi kyynärvarren pituus verrattuna sääreen, on kiinnostava tieto. Jalkojenkin arvioinnissa tulee nähdä kokonaisuus ja hevosen käyttötarkoitus, suomenpienhevoselle sirot jalat eivät välttämättä ole sellainen haitta kuin vankkarakenteiselle työhevoselle. Jalka-asentojen virheet eivät ole pelkkä kauneusseikka, vaan vaikuttavat hevosen liikkeisiin sekä kestävyyteen. Sivuttaissiirtymän omaava etupolvi rasittaa koko jalkaa ja voi estää tai heikentää hevosen käyttöä kilpahevosena. Toisaalta on mielenkiintoista, miksi toiset hevoset menestyvät ongelmistaan ja virheistään huolimatta, asiaan vaikuttaa varmasti hevosen ns. korvien väli sekä valmentajan taidot kuormittaa ja vahvistaa hevosta sopivasti sekä hoitaa ongelmia oikealla tavalla oikeaan aikaan.
EI KAVIOITA, EI HEVOSTA!
Kavioitakin tarkastellaan kaikista suunnista. Arvioinnissa huomioidaan kavioiden koko, muoto ja symmetrisyys. Kavion holvikkuus ei ole silkkaa kauneutta, vaan on selvää, että matalapohjainen kavio aiheuttaa erilaisia haasteita ja saa herkemmin vaikkapa kaviopaiseita. Sarveisen laadulla on merkitystä, huono sarveinen lohkeilee ja kengätkin irtoilevat herkemmin. Halkeilevat kaviot aiheuttavat hevoselle kipua ja hevosen omistajalle päänvaivaa.
SEHÄN LIIKKUU HIENOSTI!
Liikkeistä antavat osviittaa kaikki edellä mainitut kohdat, huonot jalka-asennot omaava hevonen ei liiku hienosti. Hevonen ei myöskään kengittäjä Jukka Kemiläisen sanoja lainatakseni keksi liikkeitään, vaan rakenne ja sen eri mittasuhteet määrittävät hevosen liikkumisen. Liikkeet voivat olla ahtaat tai väljät, hevonen voi keriä (hajavarpainen), meloa (suppuvarpainen) tai palmikoida. Länkisäärinen takajalka joustaa kintereestä ulospäin, jolloin puhutaan epävakaasta kintereestä. Väljenevät liikkeet suoristuvat ja väljenevät ravissa, kun ne vielä käynnissä ovat ahtaat.
Aune Huttunen
