Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteesta 2/2016 (27.6.2016)
Ypäjä Urmelin tämän aamuiset uutiset Hevosopiston Siittolasta ovat ELT Tiina Reilaksen ennustuksen mukaisia. Tiineystarkastuksessa selvisi, että Urmeli ei tiinehtynyt ensimmäisellä siemennysyrityksellä.
Reilas kertoo, että alkiota ei löytynyt, mutta Urmeli ei myöskään osoittanut kiiman merkkejä. Tilanteen kehittymistä seurataan tarkasti: seuraava eläinlääkärin katselmus on ohjelmassa ylihuomenna keskiviikkona.
Mikäli Urmelin elimistö on keskiviikkona vastaanottavaisemmassa tilassa, eläinlääkäri pääsee siementämään sen uudelleen todennäköisesti jo perjantaina. Mikäli kiimasta ei näy merkkejä keskiviikkonakaan, asiaa avitetaan ”kiimapiikillä” eli pistoksella prostaglandiinia. Tällöin siementämään päästään seuraavalla viikolla, Reilaksen alustavan arvion mukaan keskiviikkona. Hän korostaa, että eteneminen riippuu Urmelista, ja päätökset tehdään tilanteen mukaan.
TIETOISKU: Tamman tiineystarkastukset
Tiineystarkastuksissa eläinlääkäri selvittää, onko tamma hedelmöittynyt ja kuinka tiineys etenee.
Hedelmöityminen tapahtuu munanjohtimessa, josta alkiorakkula siirtyy tamman kohtuun, kun ovulaatiosta on kulunut 6 vuorokautta. Siellä alkiorakkula liikkuu ahkerasti ja kiinnittyy sitten kohdun seinämään 16 vuorokauden ikäisenä. Ensimmäinen tarkastus tehdään 16–18 vuorokautta ovulaation jälkeen.
Alkiorakkulan kiinnittyy yleensä lähelle kohdunsarven tyveä, mutta eläinlääkärin on tutkittava huolellisesti koko kohtu.
Siittolaeläinlääkärit arvioivat, että alkuvaiheen vipellyksen tavoitteena on valmistella kohtu uuden elämän ylläpitämiseen ja muun muassa varmistaa, ettei kohtu ala erittää prostaglandiinia. Prostaglandiini tuhoaisi keltarauhasen, jonka erittämä progesteroni vaalii tiineyttä sen alkuvaiheessa, eli tuloksena olisi tiineyden päättyminen ja uusi kiima.
Mikäli kaikki etenee ongelmitta, tamma tarkastetaan uudelleen, kun siemennyksestä on kulunut 30 vuorokautta. Alkion sydämenlyönnit alkavat erottua päivistä 23–24 eteenpäin, eli toisessa tarkastuksessa selviää, onko se elossa.
Hevosten alkioiden varhaiskuolemat ovat melko tavallisia, ja sikiö vain katoaa 3 ensimmäisen tiineyskuukauden aikana. Siksi kantaviksi todetut tammat tarkastetaan vielä kolmannen kerran 3 kuukauden kohdalla.
Mikäli tiineydessä havaitaan jotain poikkeuksellista, eläinlääkäri seuraa tammaa rutiinitarkastuksia useammin. Esimerkiksi kaksosia epäiltäessä ensimmäinen tarkastus tehdään ennen alkiorakkulan kiinnittymistä kohtuun, yleensä 14–15 vuorokauden kohdalla.
Hevosen kaksosraskaudet ovat aina ei-toivottuja siksi, että ne päättyvät useimmiten huonosti ja tarjolla on vain ikäviä, eettisesti hankalia vaihtoehtoja. Tamman omistajan kanssa keskusteltuaan eläinlääkäri voi puristaa pois toisen pariviikkoisista alkioista tai keskeyttää tiineyden prostaglandiinilla, mikäli alkiot esimerkiksi ovat niin lähellä toisiaan, ettei puristaminen onnistu. On myös mahdollista olla tekemättä mitään. Tällöin toinen alkioista saattaa kadota nopeasti –mutta toisaalta pitkälle etenevä kaksostiineys rasittaa tammaa ja päättyy usein molempien sikiöiden kuolemaan.
Tiineystarkastus tehdään useimmiten ultraääni- ja rektaalitutkimuksessa.