Taru Pentikäinen on yksi Metsämäen raviradan pitkäaikaisimmista ratahenkilökunnan jäsenistä. Vuonna 2003 Tarun äiti löysi ilmoituksen lehdestä missä haettiin työntekijöitä ravien ajaksi. Siltä istumalta Taru ilmottautui mukaan joukkoon. Takana on siis useampi vuosi ensin lähettäjän töitä ja sittemmin Taru on siirtynyt päälähettäjäksi. Tuohon aikaan ei vielä järjestetty erillisiä kursseja työn opetteluun vaan vanhat osaavat konkarit neuvoivat uusia tulokkaita. Näihin vuosiin mahtuu järjettömän suuri määrä nähtyjä lähtöjä, joten heti osaa sanoa tuleeko lähtö onnistumaan vai ei. Päälähettäjänä Taru hoitaa pelkästään volttilähdöt. Toinen radan päälähettäjistä hoitaa autolähdöt. Työporukka radan keskellä on mahtava, joten siellä viihtyvät kaikki. On mukava touhuta yhdessä ja onhan raviradalla tehtävä työ myös Tarulla vaihtelua kodin hevos- ja lapsiarkeen.
Hevosarkeakin Tarulla on riittänyt usean vuosikymmenen ajan. Ratsastusharrastuksen hän aloitti 7- vuotiaana Keiramon Tallilla Kaarinassa. Ensin ratsastamassa käytiin kerran viikossa, sitten iän karttuessa tulivat mukaan hoitohevoset ja tallin erilaiset työt. Virosta tuntitöihin tuotu tamma Viile oli Tarun lempihevonen ja niin tärkeä, että Taru säästi rahaa hevoseen ja osti lopulta Viilen itselleen. Taru kilpaili Viilen kanssa niin koulu- kuin esteratsastuskilpailuissakin. Ajan myötä Viilen terveys kuitenkin huononi ja tamma oli laitettava pois. Tärkeä aika ensimmäisen oman hevosen kanssa kuitenkin vei harrastusta eteenpäin ja Viilen jälkeen Taru hankki itselleen entisen ravurin Vive la Chancen (Crown Bones – Minipinko) eli Arsi ratsuksi. Sen kanssa puuhasteltiin myös kaikkea mahdollista. Samalla Taru muutti hevosensa kanssa Piikkiöön Heli Rainion luokse tallipaikalle. Siellä viihdyttiin viitisen vuotta. Kuvioihin mukaan tuli myös suomenhevosruuna Porre (Pysteri – Kaarlon Kaiku) joka toimi alkuun myös ravurina. Harri Koivunen ajoi Porren startit Tarun omistuksessa ollessa. Porre oli ihan mukava iltaravihevonen. Raviuransa jälkeen Porre toimi vielä Tarun ratsuna ja kilpaili mm kouluratsastuksessa. Tarun mielestä Porre oli ideaali suomenhevonen hänelle juuri oikeaan aikaan, se oli riittävän laadukas hyvään harrastamiseen eri lajeissa. Taru löysi vielä Helin kanssa toisenkin suomenhevosruunan Lahjuspotin (Viltterin Lahjus – Voltti) jonka kanssa tehtiin raviuraa. Tässä vaiheessa Taru oli löytänyt itselleen paikan Aurasta ja sekä Porre että Lahjuspotti muuttivat mukana. Lahjuspotin raviura jäi taakse muutaman huono-onnisen startin jälkeen ja sen yleiskunto myös huononi nopeasti, joten se jouduttiin lopettamaan 2010 alkuvuodesta.
Ponit tulivat Tarun elämään 2012. Kun tallissa oli vuokrapaikalla shettisori ja se oli Tarun mielestä kovin mukava pikkuherra. Varjosen Bellalla oli siihen aikaan mukava pikkuponitamma Netta ja Taru sopi Bellan kanssa ponin astutuksesta. Näin Taru sai ensimmäisen oman poninsa. Toki poni tarvitsi myös samankokoisen seuralaisen, joten taloon saapui toinen ori, Not At All Lu Art (All At Once – Zeagram). Minishetlanninponin mitoissa oleva poni on myös kantakirjattu jalostuksessa vuonna 2015 toisella palkinnolla. Ori on myös erittäin menestynyt näyttelyissä, sillä on useampi champion titteli. Näyttelyt eivät vain ole Tarulle se iso juttu, joten ne ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Sen sijaan Taru kiinnostui pikkuorin kanssa valjakkoajosta, kun treenasi ponia laatuponikilpailuun ajopuolelle. Vielä kun laatuponikilpailuissa tuli menestystä, into valjakkokilpailuissa starttaamiseen kasvoi. Toki ensimmäisen valjakkoajostartin ja laatuponikilpailun väliin jäi muutama ruuhkavuosi pienten lasten kanssa. Mutta kun alueella järjestettiin säännöllistä valjakkoajotreeniä, jonne Taru poninsa kanssa osallistui, oli laji vienyt jo koko käden. Tarulla on ollut erittäin pätevät opettajat, jotka itsekin kilpailevat kv-tasolla valjakkoajossa. Taru on saanut heidän kanssaan tehtyä hyvät suunnitelmat valmentautumiseen ja kilpailuissa edistymiseen. Valmentajat ovat myös auttaneet kilpailuiden aikana aivan kaikessa mitä on tarvinnut selvittää.
Ensimmäiset vuodet kilpailtiin ns. keilakunkkua joka on pienempi kilpailu kuin täysimittainen valjakkoajokilpailu. Vuonna 2019 Taru starttasi ensimmäisen kerran kokonaiskilpailuissa. Toki monen mielestä maratonosuus on kilpailun parhainta antia, kuten myös Tarunkin mielestä. Erilaiset haasteet radalla ja vaikeammat tehtävät, jotka vaativat mietintää ja ratkaisua motivoivat parempiin suorituksiin. Tarun poni Not At All Lu Art on aika ärhäkkä poni kilpailutilanteessa. Se on eteenpäinpyrkivä ja hieman tulinenkin sielu, joka on varustettu kokoaan isommalla voimalla. Maratonosuudella poni tuppaakin liikkumaan kovemmin kuin mitä se saisi, joten esteiden välissä joutuu usein kävelemään. Shetlanninponien valjakkomestaruuksissaTaru on menestynyt ponin kanssa erinomaisesti. Vuonna 2022 tuli kokonaiskilpailun voitto ja sitä myötä kultainen mitali ja vuonna 2021 he sijoittuivat hopealle.
Samoihin aikoihin kun ponit tulivat taloon Taru hankki myös suomenhevosruuna Mäntymäen Voiton (Sumiainen – E.V. Johtotähti). Voiton kanssa Taru ei itse kilpaillut, vaan sen selässä kilpailuissa nähtiin Maija Heikkinen. Ruuna teki ratsun ikäkausikilpailut mukavalla menestyksellä. Sen jälkeen se siirtyi ylläpitoon muualle. Voitto on nyt ylläpitovuosien jälkeen tullut takaisin kotiin ja sen kanssa on tarkoitus aloittaa valjakkoura. Eli Tarulla on edessä siirtyminen poneista hevosiin, joka ei ole ihan helppoa varsinkin kun kokoero oman ponin ja suomenhevosen välillä on melkoisen suuri. Voiton valjakkovaunut ovatkin jo päässeet kilpailuiden makuun, valjakko aloitti yhteisen kilpauransa vappuviikonloppuna Ypäjän kilpailuista. Kilpailut sujuivat upeasti ja Taru ottikin omassa luokassaan voiton.
Valjakkohommista ”eläkkeelle” jääneelle ponille voisi olla suunnitteilla vaikkapa raviura, sen ravi sinne varmasti riittäisi vaikka kokoa ei olekaan niin paljon kuin muilla. Kunhan vain löytyisi ahkera treenari joka pärjää ponin kanssa.
Teksti ja kuvat: Leena Kahisaari